Teetä ja motivaatiota

Irlantiin tullessaan tietää allekirjoittavansa sopimuksen tietystä säästä ja asennoitumisesta siihen. Täällä lounaassa, Atlantin rannalla, sadetta saadaan tiuhaan tahtiin ja punaiset kumpparit ovat aika vakkarijalkine niitä paria aurinkoista päivää lukuunottamatta. Mutta maanantain keli oli kyllä niin suoraa haistattelua ja keskarin tunkemista naamaan kiinni, että vähemmästäkin alkaa nyppiä. Vettä tuli kaatamalla ja myrskytuuli riepotteli paitsi märän joka suuntaan, myös kävelyä yrittävät ihmiset pois reitiltä.

Tällainen sateenvarjojen käyttö oli maanantaina mahdotonta.

Perusmaanantaiketutus ei kuitenkaan ole alkuviikon ainut vitsaus, sillä kas, pettymys kurssitarjonnasta ulottaa pitkiä limaisia sormiaan vielä tämänkin viikon puolelle. Kateissa on kaikenlainen motivaatio about yhtään mitään kohtaan. Oma sänky on aivan liian lämmin ja mukava, laiskottaa ja plaaaaaah! Mikäli jollain lukijalla on lähettää postitse motivaatiota ja Muumi-teetä, voi osoitetta kysellä kommenttiboksissa.

Osoitetta ei tarvitse osata kirjoittaa iiriksi tuolla
vanhalla kirjaimistolla – englanti riittää. Tämä kyltti ei
liity osoitteeseeni niin millään lailla.

Intosuvanto oli odotettavissa, sillä se tulee aina. Toisinaan ilmiö on tunnistettavissa koti-ikäväksi, toisinaan kyse on vain yleisestä enjaksaenkykene-fiiliksestä. Ja koska olen tämän käynyt läpi pari kertaa ennenkin, osasin sitä odottaa. Mutta en osannut odottaa sitä vielä! Eihän täällä ole oltu vasta kuin pari viikkoa! Tämän vaiheen piti tulla vasta tuossa helmikuun lopulla! Yllätyin. Toisaalta oman mausteensa hommaan saattaa tuoda se, että oikeastaan olen ollut reissussa jo puolitoista kuukautta, saari vain vaihtui välillä, kun paukkasin lomamatkalta jokseenkin suoraa tänne.

Kun mökötys iskee. Kuppi hyvää teetä ja kirjeet auttavat. Tänään olen raapustanut kortteja kolmelle ystävälle, ja innosta hihkuen vastaanottanut niin ikään yhden kappaleen kivaa postia. Ensimmäisellä ulkomaanreissulla oivalsin perinteisten kirjeiden piristävän vaikutuksen ja ne toimivat yhä edelleen. Ja niin se alkaa näin iltaa kohden taas tuntua maailma ja Irlanti ihan ok-paikalta. Huomenna uutta yritystä innostua. Jos vaikka koittais nähdä kavereita parin itsekseen vietetyn illan jälkeen – seura yleensä auttaa tähän vaivaan :)