Kerran vuodessa jokainen on irlantilainen

Sitä on palattu reissuista arjen keskelle. Kelataas vähän taaksepäin, aina maaliskuun puoliväliin asti. Silloinhan vietettiin nimittäin paikallisittain suurta rymyviikonloppua – päivää, jolloin jokainen kynnelle kykenevä on irlantilainen. Oli nimittäin St. Patrick's Dayn viikonloppu!

St. Patrick's Dayn, eli Pyhän Patrickin päivän nimestä voi päätellä juhlinnan saaneen alkunsa uskonnon syvistä vesistä, mutta siitä ei paljon jälkiä nykypäivänä näy. Oikeastaan St. Patty's on yleisesti irlantilaisuuden juhla. Siispä mekin iskimme vihreät menninkäishatut päähämme ja painelimme naapurikylään Limerickiin ottamaan tuntumaa meininkeihin!

Hyvä tunnelma korvaa
kuvan huonon laadun!

Limerick vaikutti aurinkoisena päivänä ihan mukavalta kaupungilta. Kävelykatuja, kauppoja ostoksista nauttivalle ja useita pieniä kahviloita jalkojen lepuutteluun. Saavuimme paikalle sunnuntaille osuvaa paraatipäivää edeltävänä lauantaina, jotta ehtisimme nauttia myös asiaankuuluvasta pubielämästä. Ja ehdimmehän me. Iltapäivä nautittiin aurinkoisesta Limerickistä, illan hämärryttyä suunnattiin ensin paikalliseen pikkupubiin perinteisemmälle tuopposelle, ja siitä vielä nuorison suosimaan baariin, nauttimaan oikein hyvistä drinkeistä. 

Tuija ja Lucy juhlatunnelmissa.

Seuraavana aamuna herätyskellot repivät takamukset ylös sängystä aikaisin (meikäläisittäin aikaisin, nautin aamu-unista). Aamupalan jälkeen oli aika ehostautua, eikä se tällä kertaa tapahtunut laittamalla lumenea luomeen. St. Patty's oli täällä, ohjelmassa paraati ja kasvot oli maalattava asianmukaisin värein! Silmäluomiin ja poskiin Irlannin lippua ja neliapilaa, shamrockia. Ja eiliseltä tutut hatut päähän, tottakai!

Maalit naamassa tuppaa olemaan muikea olo.

Itse paraati alkoi keskustassa puoliltapäivin. Ennen sitä piipahdettiin Milk Marketilla, jossa oli tarkoitus päivän aikana olla kuhinaa St. Patty'sin festivaalin muodossa. Käytyämme ennen paraatia paikalla, ei festivaali ollut vielä käynnistynyt. Siellä vasta viriteltiin katoksia! Paikallisella kiireettömyys-mentaliteetilla ei mikään ihme. Ei kai kukaan nyt eilisen pubi-illan jälkeen ole aamutuimaan mitään kojuja virittelemässä! 

Rosoista taidetta Milk Marketilla.

Kevät Limerickissä.

Yhtä kiireettömästi käynnistyi päivän paraati. Kahdeltatoista ei tapahtunut vielä mitään. Kymmentä yli testailtiin äänentoistolaitteita. Parikymmentä minuuttia yli kahdentoista alkoi tapahtua. Täytyy myöntää, että minut Limerickin paraati jätti kylmäksi. Sitä on tullut nähtyä jokunen mielettömän upea paraati rapakon tuolla puolen, eikä tämä vetänyt mitenkään vertoja niille spektaakkeleille. Mutta ehkä Ämörikassa kaikki vain on suurempaa? Onneksi meillä oli niin mahtava reissuseurue, että hieman huonompi paraati ei haitannut yhtään. Aikamme paraatia pällisteltyämme ja turhaksi reissuksi osoittautuneen linna-taivalluksen jälkeen (pytinki on peruskorjauksen alla ja avataan uudelleen myöhemmin) kävimmekin murkinalla ja teellä, minkä jälkeen suuntasimme bussilla kohti kotia. Alkoi itse kutakin juhlijaa väsyttää, vaikkei siltä ihan näyttänytkään.

Ryhmä rämä odottelee paraatin alkua.