Rajan ylitys motarilla meni puolelta matkalaisista täysin ohi. Takapenkki oivalsi asian kun kännyköistä katosi nettiyhteys ("Yhyy Facebook ei enää toimi!"). Sitten tuli nopeusrajoituskyltit, joissa ei enää puhuttukaan kilometreistä, vaan maileista. Olimme saapuneet Pohjois-Irlantiin – siis Iso-Britanniaan. Ympärillä näkyi vielä rippeitä edellisen viikon lumimyräkästä, ja otimme ensituntumaa Pohjois-Irlannin pääkaupunkiin Belfastiin, ja siihen lumeen, lähtemällä pienelle patikkaretkelle kaupungin ylle.
 |
| Luminen mäki + pikkukengät. Aina hyvä yhdistelmä! |
 |
| Ensikosketus Belfastiin. |
 |
| Jos kuva olisi tarkempi (ja suurempi), näkisitte Pohjois-Irlannin lisäksi Skotlannin. |
Itselläni ei ollut Belfastista oikeastaan juurikaan ennakko-odotuksia. Selailin muutamia netin turistisivustoja ja tiesin tahtovani nähdä seinämaalauksia. Aiemmalla viikolla vierailleet tutut varoittelivat meidän Irlannin kilvillä varustellusta vuokra-autosta ja Pohjois-Irlannin lojalisteista, jotka kuulemma saattaisivat rikkoa renkaat mikäli huono tuuri kävisi. Lukemani perusteella paikka on kuitenkin jo hieman rauhoittunut ja turistit saavat olla rauhassa. Auton jättäminen yöksi avoimelle parkkipaikalle kuitenkin hieman jännitti.
Seuraavana aamuna parkkipaikalla odotti... hyväkuntoinen menopeli - ihan turhaan huolehdimme! Päivä valkeni poutaisena, ja suhasimme hotellilta keskustaan. Etsiessämme parkkihallia, päädyimme selkeästi protestanttien, eli lojalistien, alueelle. Asiasta ei ollut epäilystäkään, sillä kaikkialla liehuvien Britannian lippujen lisäksi sinistä, punaista ja valkoista oli täynnä myös maalatut katukivetykset ja lyhtypylväät. Tässä kaupungissa todella tunnustetaan aina väriä. Joko Iso-Britannian, tai Irlannin tasavallan. Asiaa täytyi ehdottomasti tutkia tarkemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti