Olen aiemminkin kertonut, kuinka täällä on kokkaavia naapureita, joilta heltiää tasaiseen ruokakutsuja. Nyt saavutettiin kuitenkin uusi huippu, kun naapurini Tuija laittoi viestiä, että olisi ruokaa tarjolla ettei mene seuraavana päivänä roskiin. Tuija lähtee lomalla Suomessa käymään, joten ruoka jäisi syömättä. Vaan kun minä olin juuri ehtinyt heittää kalkkunat pannulle! Pari tuntia myöhemmin ikkunaani koputettiin. Menin ovelle katsomaan, kuka siellä ikkunan takana oikein hilluu ja Tuijahan se siellä. Kädessään purkki tekemäänsä kastiketta. Tähän oli kuulemma kaksi syytä: 1) Ettei mene roskiin ja 2) Täytyyhän jonkun pitää sut loman aikana hengissä kun me ollaan Lauran kanssa Suomessa!
Nyt hei! Justhan mä kokkasin! Ihan ite! Seitsemän vuotta olen asunut itsekseni ja vieläkin olen hengissä (enkä saletisti mikään nälkäkurki). Yksikään hoitolapsi ei ole seurassani joutunut nälkää itkemään. Ovat kaikki natiaiset vielä toistaiseksi hengissä ja ilmeisesti oikein hyvissä (sielun ja) ruumiin voimissaan!
...Vaikka sikäli kun en ole mikään gourmet-kokki, tämä järjestely kelpaa yhä. Ja sen ruokapurkin, sen vein tyytyväisenä myhäillen jääkaappiin odottamaan huomista. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti