Tämä on kovin pieni kylä. Tässä kovin pienessä kylässä on kovin pieni keskusta. Siellä on muutama pieni liike ja monta pientä pubia. En pidä kylää mitenkään kauniina, vaikka pääkadun talot ovatkin kaikki maalattu paikalliseen tyyliin eri värein. Ystävän kyläillessä sain huomata, että oma tapani nähdä tämä kylä, oli vahvasti värittynyt koti-ikävällä ja väsymykselläni asuinmaan vaihtumiseen. Kaveri näki taloja ja hihkui, että täällähän on suloista! Kadut olivatkin kuulemma värikkäitä, sympaattisia pikkukujia. Kylä oli lähes yhtä kiva kuin Dublinin Temple Bar -alue. Hetken aikaa katsoin Katjaa epäuskoisena ja kohottelin kulmiani. Sitten yritin oikein kovasti tuijottaa taloja ja katuja, ja nähdä sen, mitä hän katselee. Mutta ei. En näe vieläkään. Ehkä se johtuu siitä, että minä en ole täällä lomalla.
Kyllä minä tiedän, että omat fiilikset täällä oloon vaikuttaa ihan kaikkeen. Siitä millaista täällä on, aina siihen, miten näen kadut ja rakennukset. Siitä huolimatta olin aidosti yllättynyt, kuinka ihastuksissaan Katja oli. Oma kaipuuni pysyvämpään kotiin ja elämään Suomessa, oli värittänyt kuvaa vieläkin enemmän kuin olin ennen tätä edes oivaltanut.
Ja niinä päivinä, kun ei ole koti-ikävä, näyttää aurinko paistavan hieman sinisemmältä taivaalta ja lehtien puhkeaminen puihin tapahtuvan vauhdikkaammin. Ja kohta on jo se pitkä pääsiäisloma, jonka aikana reissataan, käydään katsomassa taas uusia Irlanti-maisemia. Vaihtokin alkaa olla jo puolivälissä, kertoi USA:n ajalta tuttu Saija. Hän viettää vaihtokevättään tuolla saaren itäisellä rannalla Dublinissa.
Loppuun radiossa ahkeraan soivan Passengerin kaunis kipale, josta aloin tykätä oikeastaan vasta, kun ystävän kanssa ajoimme Dinglestä Killarneyyn ja minua alkoi itkettää aivan kamalasti.
Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home
<3
VastaaPoista