1. Tervehdys sinä tuntematon!
Nämä ystävälliset Irlantilaiset tervehtivät tuntemattomia. Eikä siinä mitään, että morjestellaan ruokakaupassa, mutta myös tuolla ulkoilureitillä kävelijät, pyöräilijät ja lenkkeilijät kaikki morottelevat toisilleen. Katsekontakti, ystävällinen hymy ja rehti "hello!" on ihan normaalia kohteliaisuutta. Ja se tuntuu oikeastaan ihan mukavalta. Iltasella se vastaantuleva ulkoileva mieshenkilö menettää Uhkaava Hyökkääjä -potentiaaliaan heti, kun on reilusti morjestettu ohitustilanteessa.
2. Ylitse, olkaa hyvät
Suojateitä ja tienylityspaikkoja on aika harvassa. Se voisi ärsyttää, jos sillä olisi jotain merkitystä, vaan kun oikeastaan tien voi loppupeleissä ylittää mistä vaan. Paikalliset autoilijat antavat tietä, myös tilanteissa joissa minun silmilläni kuski olisi ehtinyt kyllä hyvin ajaa tiehensä ennen kuin edes ehdin kadunreunaan asti.
3. Keskellä tietä
Jos autoilijat kävelijöitä väistääkin kuuliaisesti, niin kävelijät taas eivät muita paljon sitten varokaan. Tuolla kävelyteillä ja ulkoilureiteillä ihan surutta kävellään yksinään keskellä tietä ja seurueessa reteästi koko väylän leveydeltä. Ja kun sitä tullaan pyörällä vastaan, ei kukaan tee elettäkään siirtyäkseen vaikkapa parijonoon niin, että ohi mahtuisi sujuvasti. Ehei. Parhaassa tapauksessa yhtälössä on mukana vielä pari koiraa ja muutama alamittainen pikkuihminen, jotka säntäilevät sinne tänne. Välillä vaaditaan kymmeneen laskemista, ettei tule mulkaistua pahasti. Ei vaatisi isoja tekoja, että mahtuisimme reitille kivasti ihan jokainen.
4. Omatoimikoirat
Tämä on veikeä ilmiö, johon en ole muualla vielä törmännyt: Omatoimiset karvakuonot! Nämä nelijalkaiset ulkoiluttavat itse itsensä, välillä pareittain toinen toisiaan. Ensimmäisen kerran törmäsin moiseen matkalla kouluun, kun muutaman päivän tarkkailun jälkeen sain todeta, että koirakaksikko kiersi itsekseen aina saman korttelin. Kai niiden koti oli siellä korttelin uumenissa toisella puolella. Kaverukset jolkottelevat kuuliaisesti jalkakäytäviä pitkin korttelin ympäri, hoitavat tarpeensa nurmelle ja jatkavat matkaa ohikulkijoista välittämättä. Sittemmin näihin omatoimisiin lemmikeihin on törmännyt kaikkialla. Tuolla ne painelevat ulkoilureiteillä ja kortteleissa, niin määrätietoisesti, että niillä on selkeästi joku tietty lenkkireitti mitä ne kiertävät. Kauhean kätevää, jos omistajaa laiskottaa niin ettei jaksa itse lähteä koiran kanssa lenkille.
5. Oudot suomalaiset vaihtarit
Viime viikolla erään luennon päätteeksi paikallinen opiskelijakaveri tuli pyytämään, että saa ottaa kuvan minun ja vieressäni istuneen Saaran jaloista. Myöhemmin kuva päätyi mm. naamakirjaan. Selvisi, että miestä huvitti meidän villasukat ja pöydän alla jaloista otetut kumisaappaat. Myöhemmin samana päivänä äänitysstudiolla villiksissä hiihdellessäni, myös muut opiskelijatoverit kummastelivat tapaamme ottaa kumpparit pois jalasta. "Miksi ihmeessä?" kysyi eräs. Totesin, että sukkasillaan on mukavampaa, kumpparit on sisätiloissa aika kuumat. Ilmeistä päätellen nuo kurssikaverit pitävät meitä suomalaisia vaihtareita aika omituisina.
 |
| Se kyseinen valokuva. Tämä näky oli kuulemma ensimmäisen opiskeluvuoden onnellisin. |
6. Helman mitta
Mistä tietää tulleensa vanhaksi? Kun jaksaa viikosta toiseen kauhistella nuorison pukeutumista. Ja täällä sitä vasta onkin saanut kauhistella! Kyllähän minä jo viime kesänä Suomessa jokusen kerran pyöräytin silmiäni, kun jengillä oli päällä niin lyhyitä farkkushortseja, että pakarat näkyivät. Mun mielestä shortseissakin vaan pitäisi olla edes sen verran pituutta takapuolella, että kankut peittyisivät. Call me prude and old fashioned. Mutta täällä ollaan aivan eri sfääreissä, kun katsoo nuorten pukeutumista! Voi että miten olen tahtonut koota kuvareportaasia paikallisesta tyylistä! Mutta koska jossain määrin pelkään rääväsuisia teinejä, en ole uskaltanut ottaa kameraa kadulla esiin. Paikallisittain asiallinen mekon helmapituus on noin 20cm suomalaista helmaa lyhyempi. Takamus peitetään hädin tuskin ja 160cm tyttökin näyttää pitkäsääriseltä, kun jalat ovat esillä suunnilleen lonkasta asti. Mekko on muodikas, jos se on ihonmyötäinen (sopi se käyttäjän ruumiinrakenteelle tai ei), lyhyt ja hihaton. Kengissä on tietysti korkoa vähintään 15cm – korkkareilla kävelyn jalo taito on aivan toissijaista. Ja tätä näkyä ei suurin surminkaan sovi ulkosalla piilotella takin alle, vaikka mittari ehkä olisikin nollan alapuolella ja taivaalta vihmoisi räntää. Nämä nuoret naiset aiheuttavat minussa vieläkin ääneen tapahtuvaa kauhistelua. Ei pysty ymmärtämään! Puhumattakaan niistä 13-vuotiaista, jotka helmikuussa juoksivat kaduilla shortseissa ja napapaidoissa, sääret kananlihalla ja huulet sinisinä, samalla meidän porukassa kirottiin kun tumput olivat liian ohuet. "Voi tätä nykynuorisoa...."
Toi sutturalook on jotain niin hirveetä :D ja en tajua, miten ne tytöt tosiaan tarkenee. Hui hui. Lisäksi kun nämä saarivaltion neidit tuntuu ottavan keittoa ihan ronskilla kädellä, niin lopputulos on jotain järkyttävän, koomisen ja surkuhupaisan väliltä.
VastaaPoistaOn! :D Semmosista melkein aikuisista nyt ei niin väliä, omapahan on häpeänsä jos paikat vilkkuu valtoimenaan kaikille. Eniten kauhistuttaa esiteinit ja ajatus, että mitä jos ne on oikeasti lähteneet kotoa tuon näköisinä?? Aina toivon, että ne on kotoa lähtiessään näyttäneet säädyllisemmiltä, ja vanhemmilta piilossa, korttelin päässä vasta riisuneet..
Poista