Ensiaskeleet

Onneksi on villasukkia. Irlannin koti on osoittautunut ihan mukavaksi, mutta kolea ilma tunkeutuu iholle ikkunoiden läpi. Jalassa villasukat ja niiden päällä kolmen euron pörrötöppöset. Sängyssä muhkean täkin alla kuumavesipullo. Kupissa höyryävä tee. Onneksi pakkasin äidin Australiasta lähettämän lämpimän hupparin.

Dublin oli maanantaina suopea, emmekä matkaseuran kanssa kastuneet kertaakaan. Sen sijaan kävelimme kaupungilla paikallisen oppaan kanssa, joimme teetä ja vietimme iltaa pienessä kellaripubissa stand up -komiikalle nauraen. Vitsit olivat joko tosi hauskoja tai sitten väsymys yhdistettynä olueen sai meidät luulemaan niin. Pääasia että nauratti. Ja sitä paitsi, väliajalla tarjoiltiin ilmaista jätskiä!

Tiistaina juna vei pois pääkaupungista vihreiden nummien läpi kohti kevään kotia. Lampaat katselivat ohi kiitävää junaa ja minä junan ikkunasta lampaita. Viisi minuuttia ennen junan saapumista perille sade kasteli ikkunat: Tervetuloa! Nyt alkaa uudessa kodissa olla kaikki tarvittava. On teetä keittiön kaapissa (ja kupissa), on kynttilöitä, petivaatteet ja lakanat, kuumavesipullo ja smurre unikaverina. Vielä kun jaksaisi purkaa tuon laukun loppuun. Mutta ehkä huomenna. Tai viikonloppuna. Tai...

Toistaiseksi meno on ollut kivutonta. Kotiudun suht helposti sinne missä on kotilökärit ja oma sänky, joten täällä on ihan hyvä olla. Eilinen ilta meni kaupoilla hankkiessa välttämättömiä ja tänään vielä paikattiin puutteita. Esimerkiksi uusi adapteri piti metsästää, kun eilen illalla sai todeta ettei tietokoneen laturi mahdukaan mukana tuotuun. Lisäksi olen hoidellut tänne putkimiestä (vessan säiliö ei täyttynyt) sekä yleismies Jantunen kävi vaihtamassa kämppiksen #1 patjan parempaan ja asentamassa telkkariin kanavat (ja selittämässä mulle miten lämmityslaitteita on suotava käyttää). Jostain syystä ne tuolla toimistolla jo muistavat naamasta mun asunnon ja huoneen numeron, en ole varma onko se hyvä asia :D Niin tai näin, apua näyttää saavan kun pyytää ja toistaiseksi kaikki ovat olleet kovin mukavia.

Kämppis #1 vaikuttaa ihan mukavalta, joskin kielimuuri vaikeuttaa välillä kommunikaatiota. Tänään hän turhautui kun ei ymmärtänyt, haki läppärinsä ja pyysi minua kirjoittamaan sanottavani Google Translatoriin. Näköjään englanti-saksa kääntäminen onnistuu paremmin kuin kyseisen ohjelman käyttäminen suomen kanssa. Kämppis #2 roudasi tavaransa sisään pari tuntia takaperin, vaikuttaisi siltä että ainakin kielimuuri on vähäisempi, muuta en vielä osaa sanoa.

Huomenna ensimmäistä kertaa kampukselle englannin tasokokeisiin. Valmistauduin koitokseen hankkimalla paikallisen liittymän, että voin jaella numeroa uusille tuttavuuksille. Koska koko päivän pointtihan on vaan tavata ihmisiä ja hankkia kavereita, ei niistä testeistä niin väliä.