Kylmä suihku

"Apua! Täällähän paistaa aurinko!" olen hihkaissut tässä nyt uskomattoman monta kertaa. Olin niin valmistautunut taukoamattomaan vesisateeseen, että jokainen aurinkoinen hetki tuntuu ylittävän uutiskynnyksen. Muut varmaan ihmettelevät jo, että mitä tuo jaksaa sinisestä taivaasta kohkata. Piti perjantaina oikein napata kuva kun pääsimme koulun pihalle ja tummat pilvet jäivät kakkoseksi.

Perjantai oli vaihtareiden orientaatiopäivä. Laukussa lehtiö, kalenteri ja pari kynää, mieli valmiina vastaanottamaan pinon tietoa tulevasta keväästä. Ja tulihan sitä tietoa. Koulun ja kurssivalintojen lisäksi myös siitä, että kevään aikana kannattaa käydä katsastamassa gaelilaista (meinasin että kelttiläistä, mutta se on kai sitten väärin?) jalkapalloa sekä hurlingia. Kalenteriin on merkattu muutamat bileet, sekä loma-ajat. Kaikki muut olivat ilmeisesti ekana tsekanneet miten lomat täällä menee. Minä taas olen vissiin sen verran hikari, ettei ollut käynyt mielessäkään! Olin siis monttu auki noin kaksi ja puoli minuuttia, kun minulle selvisi että viikon kevätloman (viikko 10) lisäksi meillä on KAHDEN VIIKON (13 ja 14) PÄÄSIÄISLOMA!! Siis mitä hemmettiä?! Tässähän täytyy alkaa suunnitella reissuja! Suoraan sanottuna en vieläkään ihan tiedä, mitä ihmettä teen tällaisella lomamäärällä. Siis neljän kuukauden aikana kolme viikkoa lomaa. Olen edelleen vähän järkyttynyt, kuten huomata saattaa.

Lomaylläreitä ja ihan vaan perjantaita oli syytä juhlistaa, joten ilta kului siellä täällä opiskelijoiden asuntokompleksia ja lopulta pubissa. Neloskerroksessa on ilmeisesti virallinen bilekämppä. Ensinnä huokaisin helpotuksesta, etten itse asu naapurissa, seuraavaksi pistin numeron huonon muistini paremmalle puolelle, jotta tiedän minne suunnata kun huvittaa juhlia. Meno oli railakasta, uusia ihmisiä paljon ja juurikaan kenenkään nimeä en muista, koska muistini tosiaan on jokseenkin onneton.

Palattuani kotiin joskus aamuyöstä, alkoi kämpässä kuulua aivan järkyttävä meteli. Palohälytykset olivat pärähtäneet päälle. Kenties joku jatkojuhlija poltti tupakkaa liian lähellä hälytintä. Kurkin ulko-ovesta sisäpihalle, mutta koska kummempaa hämminkiä ei näkynyt, tulkitsin hälytyksen turhaksi ja hetken päästä ujellus lakkasikin. Tulipahan tsekattua että systeemi toimii, ja tuon läpi en edes kyllä minä pystyisi nukkumaan, se herättää aivan varmasti!

Lauantai kului koomatessa. Alkuillasta tsemppasin itseni lenkille, päätin hölkkäillä koululle ja kiemuran kautta takaisin. Viimeisen kuukauden olen viettänyt lomareissulla Australiassa ja sitä ennen meni pari viikkoa sellaisessa hässäkässä että liikuntataukoa on kertynyt pari kuukautta. Voi siis olettaa, että ensimmäinen lenkki ei ollut ihan kivuton.

Kävellessä ehti myös ottaa kuvia. Kuvasta voi bongata lumihuipun ja Atlantin.

Kun sitten alkoi hölkkä sujua, päätin tehdä ylimääräisen kierroksen ennen kotiinpaluuta. Ihan kiva, mutta eksyin. Kuuden kilometrin lenkistä tuli kaksitoista kilsaa, ilta oli viileä ja tauon jäljiltä tiesi jo siinä kohtaa veikata että viimeistään ylihuomenna sattuu.

Ja ensi kerralla tiedän, että jos tahdon lämpimään suihkuun lenkin jälkeen, laitan kuumavesivaraajan päälle ennen lähtöä. Muutoin sitä lämmintä vettä ei todellakaan ole käytettävissä.