Itse olin tässä poikkeus. Toki oli tiedossa, että vaihdossa tulisi ehkä käytyä pubeissa enemmän kuin normaalisti nykyään, mutta miksi minä juuri tänne pikkukylään lähdin? Opiskelun vuoksi. Täällä koulu tarjoili hyvältä kuulostavia radiokursseja – oppia, jota en omassa koulussani saa. Tarkoitus oli kuluttaa kevät perehtyen radiotyöhön ja siten välttää mahdollinen tarve tämän tutkinnon jälkeen hakea aiheesta vielä täysin erillinen koulutus muuta kautta. Olettaen, että radiohommat alkaisivat kiinnostaa enemmänkin. Mutta. Eihän asiat tietenkään suunnitelmien mukaan mene, sehän olisi liian simppeliä!
Sunnuntain ja maanantain aikana realiteetti alkoi olla piinallisen selvä. Radiokursseja ei ole kevätlukukaudella tarjolla. Ei, vaikka kuinka tuijotimme kurssitarjontaa punaviinilasien yli. Nyt on pitänyt sitten hetki asennoitua uudestaan. Tämä ei ole katastrofi eikä maailmanloppu. Vaihtoaika ei mene hukkaan, vaikka aihe vaihtuukin. Mediakurssit hyödyttävät omaa mahdollista tulevaa uraa, sillä saamme muuta tarpeellista oppia. Äänitys, editointi ja videokuvan leikkely tulevat tutuksi, ja käytettävät ohjelmat ovat varmasti tarpeellisia jatkossakin. Mutta ei se ihan radiotyötä ole, minkä parissa kevät kuluu. Sen sijaan tässä tullaan kevään aikana ohjaamaan lyhytelokuva, perehdytään luovaan ajatteluprosessiin, tutustutaan elokuvahistoriaan sekä musiikin tuottamiseen. Viimeisimmässä tosin päästään radiomaailmaan sikäli, että kurssin projektityönä saa tehdä radiodraaman.
Pettymyksen jälkeen on ohjelmoitu omaa päätä uudestaan ja muokattu suunnitelmia olosuhteiden mukaan. Tällä mennään, ja nyt hetken hengittelyn jälkeen alkaa taas tuntua siltä, että saattaa tulla ihan siisti kevät. Ja ensimmäisistä koulupäivistä on kurssisekoilun keskellä myös löydetty huumoria. Muun muassa siitä, että kokispullon korkissa on avausohjeet suuntaa myöten.
 |
| Onneks ehdin lukea ennen ku kaivoin pullonavaajan esiin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti