Irlantilaista uimalakulttuuria

Kävin uimalassa. Tällä hetkellä jalan kanssa en saa tehdä sitä enkä tätä, mutta uinti on sallittu, joten piti alkaa selvitellä uintimahdollisuuksia. Lähtökohtaisesti uimaanpääsy ei ole mitenkään hankala juttu. Halli on alle kilometrin päässä kotiovelta ja uikkarit tuli Suomesta mukaan. Vapaan allasajan ja maksamishalukkuuden löytäminen sen sijaan oli hieman kiven alla. Täällä ei nimittäin uida eurolla taikka kahdella. Kymmenen kerran opiskelijahintaisella kortillakin yhdelle uintikerralle tulee hintaa kuusi euroa. Siis KUUSI! Yksittäiset kerrat maksavat melkein kolme kertaa tuon verran. Ei, en vitsaile.

Tässä kohtaa apuun tuli kuitenkin opinahjo. Meidän koulun opiskelijoille kun on allas varattu kahdesti viikossa! Olkoonkin, että varaus on kestoltaan vain 45 minuuttia, mutta parempi sekin kun ei mitään. Maanantai-iltana pääsin siis opiskelijakorttia vilauttamalla uimaan ilmaiseksi. Tai no, jouduin minä kaksi euroa maksamaan uimalakista, koska ilman sitä ei kuulemma ole altaalle asiaa.

Valitettavasti tarjolla ei ollut kukkahattua.
Kuva.

Urheilutalon uimahallipuoli oli suomalaiseen uimalameininkiin tottuneelle vähän hassu. Kiemuraisilta käytäviltä etsiskelin kylttiä naisten pukuhuoneeseen, mutta lopulta uimahalli-kyltit johdattivat minut unisex-pukutilaan. Tai oikeastaan tavarasäilytystilaan, sillä pukukopit olivat seinustoilla erikseen, samoin kuin suihkukopit. Tavarat sullottiin kopeissa pyörimisen jälkeen pieniin lokeroihin. Olin varmaan todella veikeä näky, kun kömpelösti yritin sinne pieneen lokeroon saada mahtumaan kassini lisäksi kumisaappaita ja talvitakkia. Ei ollut hukkatilaa!

Altaalle pukuhuoneesta pääsi oman allasvuoron alussa. Siinä siis seistä tönötimme jonossa uima-asut yllä minä, ja muutama muu opiskelija. Kellon lyödessä seitsemän, uimavalvoja avasi altaille vievän oven ja pääsimme uimaan. Yllätyksekseni ruuhkaa ei ollut, ja sain pitää yhden radan itselläni. Onneksi ei ollut yleisöryntäystä, koska tilaa ei ollut hirmuisesti. Sitä luulisi, että jos kertakäynnillä on opiskelijahinta 16 euroa, niin tarjolla olisi sitten allasta jos jonkinmoista. Höpsis, ei täällä! Oli yksi pienempi allas, uimakoulukäytössä ilmeisesti, ja 25 metrin allas jossa taisi olla kuusi rataa. Toivotaan siis, ettei jatkossakaan ole kovin suosittuja nuo koulun uintivuorot!

Oli kuitenkin ihana päästä pitkästä aikaa uimaan, ja kun ei tosiaan ollut väkeä, niin ei ollut ahdastakaan! Sain rauhassa uida ja antaa ajatusten vaellella miten sattuu ilman, että tarvitsi olla koko ajan varomassa ettei saa suuhunsa jonkun varvasta, tai vastavuoroisesti potkaise jotakuta päähän. Ja lopussa kiitos seisoi, sillä täysi-ikäisenä uimarina pääsin saunaan.

Alaikäisillä ei ole täällä saunaan asiaa.
Kuva.

Oi sitä onnea, jonka saunan lämpö toi mukanaan. Vettähän ei tietenkään ollut tarjolla niin, että löylyä olisi päässyt heittämään, mutta tähän olin osannut jo varautua kun ulkomailla kuitenkin olen. Normaalisti pidän ihan kipakastakin löylyttelystä, mutta yllättävän vähän häiritsi löylyjen täydellinen puuttuminen. Huoneessa oli kuitenkin säädylliset asteet, eikä mitään ihan pilipalilämpötilaa. Varpaat saivat lämmikettä ja jo alkoi oma sänky ponnahdella mieleen kun siellä lämpimässä istuskeli.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu, ja täytyy ottaa tavaksi käydä noilla koulun vuoroilla. Ainakin niin kauan, kun jalka estää muun liikkumisen. Ja senkin jälkeen edes toisinaan, että pääsee saunaan lämmittelemään.