Suomalaisuudesta

Maailmalla on huumorintajua. Riipaisevan täälläainasataakaikkionhuonosti -avautumiseni jälkeisenä aamuna aurinko nauroi mulle siniseltä taivaalta. Siitäs sain.

Siinä auringolle irvistellessäni ja lukiessani kommentteja blogissa ja sosiaalisessa mediassa, aloin pohtia, olinkohan nyt vähän turhan ankea tiistaina. Sanottakoon siis, että ei täällä nyt ihan niin kurjaa ole. Pari hyvin nukuttua yötä ja vähän auringonpilkahduksia niin johan taas mennään. Huonoina päivinä ei vissiin kannattais blogata ennen kuin on nukkunut vaikka yön tai kahden yli. Vaikka eipä sillä, ei elämä ole vain sateenkaaria ja yksisarvisia, en minä sitä. No mutta, eteenpäin!

Torstaina jouduin pohdiskelemaan, mitä on suomalaisuus. Olen miettinyt tätä useasti ennenkin: Amerikan aikana paljon, Ranskassa vietettynä syksynä jonkin verran, Australian lomakuukautena toisinaan ja nyt taas hieman. Kun minulta kysytään suomalaisuudesta, pelkään toistavani kliseitä ja vahventavani hölmöjä stereotypioita. Mutta kun olen todennut niissä usein olevan vähintään totuuden siemen. Me olemme hiljaista kansaa suhteessa moneen muuhun. Me vietämme paljon aikaa yksinämme yksiöissämme. Me juomme alkoholia usein humaltumistarkoituksessa. Me olemme nöyriä ja jossain määrin ahdistumme kilpailusta. Itsensä markkinointia pidetään röyhkeytenä ja osaamistaan pitäisi ennemmin vähätellä kuin mainostaa. Meidän käsityksemme miellyttävästä omasta tilasta sosiaalisessa kanssakäymisessä on useaan kansaan verrattuna noin 10-20cm suurempi.

Somessa levinneen kuvan alkuperä ilmeisesti MTV3.fi.

Roman Schatz on kirjoittanut suomalaisista aivan mahtavan kirjan Suomesta, rakkaudella. Luin sen vuosia sitten ja nauroin vedet silmissä, koska älyttömät väitteet oli myönnettävä tosiksi: "Tollasia me just ollaan!"

En kuitenkaan pidä tilanteesta, jossa joudun vain vastaamaan kysymykseen: "Minkälainen on suomalainen? Minkälainen on kulttuuritaustasi?" Kysymykseen vastaaminen aiheuttaa päänvaivaa, koska vastaus kumpuaa omasta olemisestani, omasta kasvatuksestani, kokemuksistani ja ystäväpiiristäni. Enkä tahdo yleistää ja sen pohjalta antaa ihmisille käsitystä, minkälaisia kaikki suomalaiset ovat. Varsinkin, kun suullinen vastaus ei kerro, minkälainen edes minä olen, vaan minkälainen luulen olevani. Ennemmin pyytäisin tyypit kahville minun ja muutaman muun suomalaisen kanssa. Siinä voi sitten tehdä itse omia päätelmiään.

Loppuun suomalaisuudesta laulaa setä Samuli:

(Tekstiä muokattu la 2.2. jolloin video vaihdettu.)