Mummoilu on vasta elämää!

En ole mikään bilehile enkä baareissa luuhaaja. Täysi-ikäisyyden koitettua pari vuotta tuli kukuttua jos missä klubeilla ja riekuttua aamuun asti, sittemmin ei ole enää jaksanut. Ehkä vanhuus ei tule yksin. Niin tai näin, olen tästä syystä myös täällä Irlannissa usein se, joka lähtee etkoilta suoraan kotiin tai jättää menot väliin kokonaan. Muiden vaihtaessa pubia, minä suuntaan omaan sänkyyn nukkumaan.

Käytökselläni olen saanut lisänimen, joka leviää kulovalkean tavoin. Yksi jos toinen puhuttelee minua nimellä Grandma – Mummo. Ja jos käy niin, että Mummo tamppaa tanssilattiaa kahtena peräkkäisenä iltana, sietää sitä ihmetellä ääneen paitsi kämpillä myös kadulla.

Näin kuukauden Mummoilun jälkeen on todettava, että ei Mummona ole yhtään hölmömpää! Saa ihan rauhassa mennä kotiin kun nukuttaa, ei tarvitse selitellä jos ei jaksa lähteä ulos. Ja eikös mummoilla ole jonkinnäköinen kirjoittamaton etuoikeus velvollisuus järjestää niin, että laatikossa on aina suklaatia? Ja sitä paitsi, Mummojakin on monenlaisia. Tähän minulla on sentään vielä hieman matkaa: