Oi Belfast, Belfast!

Belfastissa ensimmäinen missiomme oli löytää turistien infopiste ja soittaa sieltä itsellemme Black Taxi -kiertoajelu. Nämä Lontoon kaduiltakin tutut mustat taksit ajeluttavat turisteja ympäri Belfastia vajaat pari tuntia. Kuski kertoo alueen värikkäästä poliittisesta historiasta, vie sekä protestanttien (lojalistit, kannattavat maa-alueen pysymistä Britannian hallinnossa) että katolisten (tasavaltalaiset, tahtovat koko saaren olevan Irlannin Tasavaltaa) puolelle, ja katsomaan kaupungin kymmeniä poliittisia seinämaalauksia. Kiertue tuntui aivan ykköshommalta kaupungissa, jonka levoton lähihistoria näkyi kaduilla niin selkeästi. Vastahan täällä saatiin taas mellakat aikaan vuodenvaihteessa, kun kaupungintalon salosta otettiin Britannian lippu alas. Nyt ei "virallisissa rakennuksissa" liehu mikään lippu. Britannian lippu nostetaan salkoon sitten vain erityisinä liputuspäivinä. Taksikierroksella Belfastilaisen kuskin aksentti teki tarinan seuraamisesta välillä hieman haastavaa, mutta kyllä sieltä siltikin irtosi hurja määrä tietoa. Suosittelen lämpimästi kaupungissa vierailevaa sijoittamaan tähän matkabudjetistaan kymmenen euroa!

Kierroksen jälkeen palloilimme jokusen tunnin pitkin kaupungin aurinkoisia katuja. Piipahdimme komeassa kaupungintalossa, jota keskustaan suuntavan on vaikea missata. Iso valkoinen rakennus tönöttää todella keskellä. Sisällä sattui olemaan esillä muutaman viikon kuluttua käytävän Titanic-huutokaupan esineitä, kuten kannella soinut viulu, astioita, lokikirjoja ja muuta mielenkiintoista. Valitettavasti elokuvataltioinnin Leo oli jäänyt näyttelystä uupumaan. Yhyy.

Siinä sitä on vanha kovia kokenut viulu ja matkalaukku.
Jännää(..?..)

Keskustan kävelykatuja oli varsin mukava mittailla aurinkoisella kelillä, ja Belfast pääsi yllättämään. Kaupunki oli kiva ja viihtyisä! Parin kuukauden takaisista levottomuuksista ei näkynyt jälkeäkään. Tosin keskusta onkin kuulemma neutraalia aluetta, väriä tunnustetaan sitten sen ulkopuolella. Ja jos ei ole ulkomaalaisen kaupunkiin muuttavan kukkarossa rahaa kalliille keskusta-asumiselle, on puoli valittava, tahdoit tai et. Turistit saavat kuitenkin rauhassa olla puolueettomia. Ja se lienee ihan viisastakin, jos joku tulee asiasta kysymään. Meiltä ei tullut. Siispä ihan rauhassa kelpasi budjettimatkalaisen nautiskella eväsleipiään aurinkoisella aukiolla:

Evästauko likelle istahtaneen ventovieraan kanssa.
Suomalainen käsitys henkilökohtaisesta tilasta on täällä vieras.