Levottomat villasukat: Vielä kerran: Pohjois-Irlanti

Palataan vielä kertaalleen pääsiäisloman reissulle. Belfast siis oli hurmannut reissupoppoomme aurinkoisella olemuksellaan ja kävelykaduillaan, niinpä päätimme jäädä vielä ylimääräiseksi päiväksi. Ekstrapäivä kaupungissa oli aurinkoinen, kuten koko alkuviikko, eikä päätöstä tarvinnut katua hetkeäkään. Aamupäivästä lähdimme käymään Belfastin parlamenttitalolla. Pytingissä ei nykyään juurikaan politisoida, mutta olihan se komea, varsinkin ympäristöineen päivineen. Muistutti vähän meidän Eduskuntataloa, paitsi että oli vitivalkoinen, koooorkealla mäen päällä. Ympärillä oli puistoa vaikka muille jakaa. Muun muassa tällaisen vehreyden keskellä kävimme mieltä lepuuttamassa:

Matkalla keskustaan poikkesimme vielä kauniilla Queens Universityllä, jossa ihastelimme kampuksen päärakennusta ja kateellisina jupisimme, miksi oma koulurakennuksemme ei ole yhtä hieno.

Samasta puusta Harvardin, Yalen ja muiden kuuluisten kanssa.

Loppupäivän vietimme keskustassa, kukin omilla teillään. Aurinko jaksoi paistaa koko päivän ja oli mukavaa hengähtää ja tallustella pitkin katuja ilman sen kummempaa päämäärää. Itse kirjoittelin päiväkirjaa ja eksyin levykauppaan tekemään tarjousostoksia. Hupsista! Ja koska en ollut ainut levykauppaan eksynyt, oli meillä seuraavana päivänä rutkasti uutta musiikkia autossa soitettavaksi, kun matka jatkui ylemmäs pohjoiseen. Päätimme suunnata ylös kiemuraista rantatietä pitkin, ja onneksi, sillä meri oli tavattoman kaunis.

Irlanti ja Skotlanti kurottelevat kohti toisiaan.

Tien kavutessa korkeammalle, oli männäviikon
lumimyrskystä vielä merkkejä pelloilla.

Matkalla kohdalle osui tällaiset linnan jäänteet (kuvassa ihan vasemmassa reunassa), joita piti käydä tiiraamassa. Komealla paikalla on pytinki ollut: meri, näköalat Skotlantiin ja vieläpä ihan oma luola!

Ensimmäinen suunniteltu pysähdys oli Carrick-a-Reden narusilta, joka aiheutti jo etukäteen hieman perhosia vatsaan. Uskaltaisko siitä kipitellä yli? Heiluuko se paljon tuulessa? Alkaako hirvittää niin, että jää koko silta kokematta? Kyseinen narusilta on muuten aikoinaan kalastajien rakentama, kun parhaat kalapaikat olivat pikkusaarella, jonne silta vie. Ihan ensimmänen versio oli vain pari narua, joita pitkin kalastajat pääsivät saarelle. Sellaiselle meikäläistä ei olisi kyllä saanut, onneksi siis siltaa on sittemmin vähän muokattu!

Kävelymatka sillalle.

Siinä se nyt on, kuka uskaltaa yli ensin?

Ei heilunut yhtään! Oikein tukevan sillan ovat kalastajat kyhänneet!
© Saara Räty

Sillan jälkeen matka jatkui Giant's Causewaylle. Nämä hienot kivimuodostelmat nousevat merestä ja ovat todella hämmentävän näköisiä. Miten ne kaikki ovat tuon muotoisia? Kyllä luonto osaa kerta toisensa jälkeen olla hengästyttävän ihmeellinen!

Iloinen reissuporukkamme kaverikuvassa.

Mummun kutomat villasukat maailmalla.
©Saara Räty

Hieman kauempana rannasta
kivipylväät kutittelevat jo taivasta.

©Saara Räty

Giant's Causewayltä jatkoimme Londonderryyn, tuttavallisemmin Derryyn yöksi.

Paikanpäällä meitä odotti aivan ihana hostelli! Monia hostelleja olen nähnyt, mutta tämä meni kärkeen! Pieni mesta oli siisti ja kauniisti sisustettu, hyvin kodinomainen. Siellä olisi mieluusti viettänyt useammankin yön! Jos siis matkaat Derryyn (Lonelyplanetin Best in Travel 2013 -valinta) ja budjettisi tykkää hostellimajoituksesta, suosittelen lämpimästi Derry Independent Hostellin alaisuudessa toimivaa Dolce Vita -hostellia.

Kaupunkiin pääsimme kun ilta jo alkoi hämärtää. Siispä keskityimme illalla ruuanlaittoon ja pubielämään. Seuraavana aamuna nautimme aamiaisen ihanassa keittiössä ihan keskenämme, ennen kuin suuntasimme tutustumaan aurinkoiseen Derryyn. Tarjolla oli lisää poliittisia seinämaalauksia ja lisäksi komea keskiaikainen muuri. Derry on yksi harvoja kaupunkeja, jossa keskiaikainen kaupungin muuri on edelleen ehjänä.

Seinämaalausten tuolla puolen liehuivat Irlannin liput.

Aamupäivän kävely kaupungin muurilla.

Yksi muurin porteista, joista pääsee
sisäpuolelle vanhan kaupungin keskustaan.

Aamupäivän aikana huokailimme tuuriamme sään kanssa: koko viikon oli aurinko jaksanut paistaa päivästä toiseen! Tutustuttuamme hieman Derryyn, oli aika saattaa reissu päätökseen. Hyppäsimme autoon ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Viikko oli mitä loistavin, ja meillä oli auto täynnä iloista hymyä. Matkalla löysimme vielä hieman vahingossa hylätyn linnan erään metsän keskeltä. Meidän uteliaiden oli tietenkin pakko mennä juoksentelemaan metsään tutkimaan raunioita. Ja se olikin siistein päätös mitä reissulle voi kuvitella!